Aika usein yhytän itseni mietiskelemässä sanoja. Eilen illalla vähän ennen nukahtamista mieleni aloitti leikin sanalla kulkija. Se on siis tekijä, substantiivi, ja verbiksi sen voi muuttaa muotoon ’kulkea’. Kulkeminen sanana viittaa asiaan, mutta sehän on myös liikettä eli verbin kaltainen, eikö? Tuostapa aivoni riehaantuivat miettimään kulkemisen eräitä mahdollistajia eli jalkoja. Miksi jalkoja sanotaan jaloiksi? Mikseivät ne ole KULKIMET? Olisipa metkaa kenkäostoksilla kuulla myyjän kysyvän: Minkäs kokoinen kuljin sinulla onkaan?
