Ensimmäinen bussipäivä vei Auclandista kaakkoon Tyynenmeren itärannan puolelle. Tosiasia on, että tälläinen Kiwi Experieces- reissu on suunnattu nuorille aikuisille. Eikä nytkään tullut poikkeusta yhtä lukuunottamatta; mää. Vähänkö on erityinen olo.
Kuuluisalle holvikaarelle oli yllättäen neljän kilometrin matka ja pääasiassa ylämäkeä, lopussa tietysti parisataa metriä alas rantaan. Puuskutin sen sinnillä, sillä onhan sitten tiedossa nopeampaa talsimista takaisin päin. Aurinko porotti suoraan yläpuolelta, joten bussiin nousi mummu punanaama. Eikä se ole vieläkään parin tunnin huokaisun jälkeen siitä juurikaan vaalentunut.
Enempää en tähän nyt kuvia yritä, koska verkko on aika heikko; kaatuu koko systeemi vielä. Olisihan tuolla voinut myös uida, mutta aallot näyttivät aika hurjilta eikä vesikään vielä kovin lämpimältä tuntunut.
Bussikuski/opas nappasi nipun lapioita bussin lattialle ja sanoi niiden olevan käytettävissä. Eikö liene kuullut ”joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei”. Olen tuo joka toiselle eli en lähtenyt beachille tonkimaan reikää itselleni. Tämän majapaikankin nimi ”Hot Water Beach” tulee siitä, kaivamalla hiekkaa saa itselleen oman span. Toki pitää olla varovainen, ettei nouse sieltä ahteri kärähtäneenä. Saattaa nimittäin yhtä äkkiä yllättäen tulla kuopan pohjalta reilut 40 asteista vettä 😳.
Eilinen lauttamatka Weiheke-saarelle oli aika pomppuinen jo aamulla mennessä. Iltapäivällä palatessa pomput jo tuntuivat ja piti tarrata käsinojasta kiinni. Onneksi ei oksettanut.
Saari itsessään on valtavan kaunis viinitiloineen ja pikkukylineen. Kannattaa käydä, jos Aucklandiin eksyy. Eksyminen taitaa tässä tapauksessa olla aika vahva sana. Kyllä tänne pitää oikeasti suunnitella tulevansa. Sen takaa 25 tunnin lentomatkat. Helsingistä siis. Oulusta lähtö ja tulo tekee lisätuskaa.
Mutta kerrankos sitä!
Vastaa