Otsikko voisi oikeastaan olla penkkkiurheilupäivä, sillä siihen se nyt meni. Polvipeijakkaan puolesta vaellus olisi kyllä onnistunut, ainakin ylöspäin ihan varmasti :), mutta
Miehen saavuttua aamulenkiltään, totesimme molemmilla olevan pohkeet hieman jumissa, joten edellisillan lentispelin (eläköön Yle Areena!) katsomisen jälkeen päätimme näin lauantain kunniaksi suunnata torille.
Pienellä kadunpätkällä oli saatavilla loistava valikoima tuoreita vihanneksia, juureksia ja hedelmiä. Eikun kassi täyteen. Houkuttelevan tuoksun huumaamina mukaan tarttui vielä kypsä kokonainen kana.
Jos vielä kyytipojaksi hakisi muutaman litran paikallista juotavaa
tai
noin paikallisten tapaan omaan kanisteriin,
voisi olla päivä sillä siunaamalla pulkassa!
Ei kuitenkaan sorruttu tuollaiseen, vaan valmistimme asunnolla maittavan, terveellisen lounaan ostoksistamme.
Urheilumaratoni jatkui kalliokiipelijöiden urakkaa seuraamalla. Omaa kiipeilyäkin tuli 1100-luvulla rakennetun linnan raunioita tutkiessa. No, muutamia portaita oikestaan, ei sitä nyt kiipeilyksi kukaan kutsuisi.
Löytyi kylästä lopultakin kirkkokin, jonka puutetta olin ehtinyt muutaman päivän ihmetellä. Varsinkin kun katolisissa maissa olen tottunut bongaamaan niitä mitä pienimmilläkin paikkakunnilla.
Jostain syystä yksikään komeaan kivikirkon sisäkuvista ei suostu tähän nyt ilmestymään. Lisään myöhemmin, jos luoja suo.
Kyläkävelyn jälkeen penkkiurheilu jatkui pesäpallon parissa ja siitä melkein suoraan lentopallon pronssipeliin. Onnittelut Jussittarille voitosta pitkän odotuksen jälkeen! Näköjään sateessa ja vilpoisessa joutuivat juhlansa aloittamaan.
Loistavaa Suomen veljekset! Jännitystä riitti loppuun saakka niin, ettei peppu pysynyt penkissä. Ei siis ihan täydellinen penkkipäivä sittenkään.
Vastaa