”Vanhetessaan viisastuu” loihe joku lausumahan joskus ammoisina aikoina. Niistä ajoista on ilmeisesti menty tyhmempään suuntaan, mikä tulikin eilen todistettua. Kuva kertokoon kaiken.
Niinpä niin Vaellus numero 2 siirtyy huomiselle, kunhan tässä tämä päivä lääkitään sekä penteleen polvensyrjää että vähemmän viisaan vanhenevan, ylioptimistisen kehon omistavan ääliön aivojen toimintaa. Miten ei järki sano, että jos kiipeät kuusi kilsaa lähes pystysuoraa polkua, on alas tultava saman verran? Jos siis ei halua jäädä vuoristoon. Onhan sekin tietenkin mahdollista, kun ottaa mukaan retkivarusteet. Nyt oli vain peruseväät ja aurinkorasva. Voisiko sitä joskus edes ajatella vähän?
Tuli siis kyläpäivä. Eipä sekään hullulta loppujen lopuksi kuulosta, koska ei siihen vielä ole ehtinyt juurikaan tutustua. Paitsi siihen baari-kauppa -reittiin.
Pois ’yltiö-’. Sen sijaan ’varovaisen optimistinen’, jos odottelen ennen nilkuttamaan lähtöä auringon nousun tappiinsa. Sieltä se lämmittäisi ja hellisi polviparkaa ja ne aivojen jäljelle jääneet osatkaan eivät pehmenisi likaa, kun pistää hatun päähän.
”Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” tuli todistettua. Viisaita ovat olleet ennen vanhaan!
Vastaa