Barcelonan illan kautta aamulla bussiin ja yhdellä vaihdolla vajaassa kolmessa tunnissa perillä. Airbnb-asuntoon ylämäkeen sen matkalaukkuvalinnan kanssa piti nyt vain elää ja läähättää. Hetken huohahdus ja takaisin alas kauppaan. Ensimmäinen pieni puoti ei ihan vakuuttanut, mutta toinen olikin sitten kunnon supermarketti. Sattuipa sopivasti baarin tynkää kaupan kylkeen, joten oluet tuntuivat ansaituilta jopa näin ohra-allergikolle 🙂
Vaellus nro 1
12,5km, 4,5h ja 877 nousumetriä. Sai siinä pakarat kyytiä ylämäkeen ja polvet paluumatkalla alamäkeen.
Pakollinen huili ennen huippua.
No en ihan tuonne asti uskaltanut.
Patikointi päättyi, kas kummaa, samaan eiliseen baariin, mutta nyt oli kalorivajeen vuoksi otettava kunnon hampparit. Sen oluen kera tietty. Ei näytä nyt ohrat haittaavaan; voisiko espanjalaiset panna ilojuomansa jotenkin eri tavalla vai missä ”vika” piilee? Kotona saan oluesta lähes aina epämääräisen huonon olon.
Vaatepyykkäyksen ja suihkun jälkeen partsilla piti irrotella lihakset sääriluusta. Tästä systeemistä ja homman voimasta voi tiedustella meistä siskoksista keskimmäiseltä, jos joskus joku tuntee repimistä tarvitsevansa.
Huomenna vaellus nro 2, jos kintut (vasen lähinnä) kestää! Jos ei, tuttu kuppila löytyy alamäkeen reilun kilometrin päästä..
Vastaa